JOULUKALENTERI luukku 15

Olin yläasteella kova tyttö piirtelemään. Pidin monta vuotta vuodatuksen puolella mun oman elämän sarjakuvablogia. Piirsin sinne tositapahtumia elämästäni sarjakuvien muodossa. Blogi oli suosittu kavereiden ja sukulaisten keskuudessa, mutta kyllä siellä kävi paljon kommentoimassa myös ihan vieraat ihmiset. 

Mä en itse pysty lukemaan varmaan puoliakaan niistä, koska ne on niin noloja! :D Sinne tuli piirreltyä iloa, surua, (noloja) mielipiteitä, seikkailuja... Blogi on vieläkin tallessa, mutta visusti piilossa salasanalla lukittuna. Osa sarjakuvista poistui sen kesäisen ongelman takia vuodatuksessa, mutta osa ihmeen kaupalla säilyi.

Mä nappasin nyt sieltä mun sarjakuvablogista teidän iloksi tänne muutaman, ei niin nolon ja pahan, sarjakuvan, enjoy!

Optimisti kuuntelee kesälauluja lumimyrskyssä

Tässä kuvassa olin vielä tyytyväisenä lähdössä ulos, jossa paistoi aurinko. Puolessa välissä lenkkiä lämmin aurinkoinen sää muuttuikin kylmäksi lumimyräkäksi...

Vouuuuuuuu

Nyt on abeilut abeiltu, ja melkeinpä voi huokaista helpotuksesta! Nyt mua odottaakin kuukauden kestävä tosi jännittävä elämä, joka koostuu psykologian lukemisesta, matikantehtävien tekemisestä, nukkumisesta ja syömisestä. Yritän muistaa myös liikkua, että kestäisin tämän kaiken...

Mia & Leo

Torstaina oltiin kattelemassa kakkosten vanhojentansseja. Ihanan värisiä pukuja oli, ja kaikki oli niin kauniina ja komeina.

Mun piti kuvata nämä meidän piirtämät taideteokset opettajista jo penkkareissa, mutta ylläripylläri unohdin, mutta onneksi mulla oli perjantaina opon vastaanotto, niin sain nämä vielä ikuistettua. Kuten näkyy, tänä vuonna opettajat sai eläinolemukset. Mun piirtämät on noi kaksi ensimmäistä.
Siitä opon vastaanotosta vielä, että saatiin suunniteltua mullekkin nyt mahdollinen tulevaisuus. Toivottavasti kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan, niin päästäis Ollin kans muuttamaan ensi syksynä yhteiseen asuntoon. :)

Abiristeilyltä julkaisukelpoisia kuvia on nämä kaksi, eikä niitä julkaisukelvottomia kuviakaan paljoa ollut, kun en jaksanut raahata tota kameraa mukanani. :( Sitten kun oon rikas, ostan kyllä pienemmän kameran, joka kulkee helposti mukana laukussa. Mutta niin, mun osalta risteily jäi melko lyhyeksi, koska simahdin jo melko aikaisin johtuen mun viimepäivinä vähän nukutuista öistä... Mutta ehti mulla kivaakin olla. :) Mutta en kyllä enää ikinä syö mustekalaa! En edes vaikka saisin sillä ehdolla ilmaisen drinkin... "Tunnetko ne lonkerot liikkuvan suussasi?" :X

Ainiin, on mulla vielä penkkareidenjatkoilta pari hassua kuvaa:

Missä Melina on? Meinasin oikeesti kuolla tonne Jonin perseen alle, kun en saanut henkeä...

Hullu

 Tällaista tällä kertaa! Oon vieläkin kuoleman väsynyt, vaikka nukuinkin viime yönä 9h yöunet ja päivällä 5h päiväunet, mutta yritän vielä tän päivän aikana jaksaa suorittaa arvonnan.

Tvilikt

Oon Ollin koneella ja löysin tällaisia söpöjä blondikuvia musta, ihanaa.

Ja tän kanakuvan piirsin sille joskus 2 vuotta sitten mesekuvaksi, hahaa.

Aww!

 

Mummilan kisuli

Olen iloinen, koska Olli tuli jo eilen ihan yllättäen lomille ja on sunnuntaihin asti. Tai siis se yllätys kyllä vähän failas... Kun Olli sano mulle aamulla, että se tulee muka iltalomille (eli 17.00-20.20). Sitten se laittaa mulle päivällä viestin, että mee vaan zumbaan (klo. 18.30-19.30) , kun sen pitää paketoida jotain paketteja, et nähdään sit sen jälkeen. No mä laitoin sille, että jos meen sinne niin oon kotona vasta joskus puoli 9, eikä ehditä nähdä. No sitten Olli oli vaan, että no ei voi mitään... Mä jo "vähän" suutahdin sille, että kiva kun se paketoi mielummin jotain paketteja kun näkee mua.  Se muisti, että mun zumba loppuu jo 18.30, että se olisi ehtinyt tulla meille ja sitten yllättäisi mut, ja kertoisi silloin mulle, että se pääsi jo nyt kunnon lomille, mutta se joutui sit kertomaan sen jo siinä kun mä suutuin sille. Mä oon sille joskus sanonut että se voisi joskus yllättää tällätavalla, ja sitten kun se vihdoinkin tekee sen niin... :D Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, nyt nautin Ollin seurasta vielä 3 kokonaista päivää, luksusta! :)

Tänään tuli postilaatikkoon mun ja äitin tilaamat valokuvat, joita oli yli 500! Suurinosa kyllä oli niistä Sofian ristiäiskuvia, jotka menee sitten sukulaisille. Mutta sain mäkin taas yhden valokuva-albumin täyttymään niistä kuvista, joita on otettu syksystä asti. Ja postista sain tänään myös hakea mun mekon penkkareihin, josta en vielä laita kuvaa, 2 viikon päästä sitten.

Mutta nyt ruvetaan kattomaan "tviliktia", eli twilightia. (Olli käski laittaa ton otsikoksi) kuumien kaakaoiden kera. :P

Ainiin, pitää laittaa vielä tämä Niinan vedätys, johon mä menin ihan 6-0. Kyse oli siis penkkaripuvusta...

Niina:

miten reogoisitte jos sanoosin olevani lepakko?

Melina:

mitä

Niina:

no vähä siihen suuntaan oon kallistumas...

Melina:

miksi

Niina:

noku en tiärä parempaakaa

Melina:

kuin kuka

Niina:

miten niin kuka? :D

Melina:

parempaakaan kuin.. kuka

Niina:

noku en oo keksiny muutakaan... kaikilla muilla on jo nii pakko keksii jtn...

Melina:

vainiin

Niina:

miks et oo yhtään innostunu? tätähä mä oon miättiny vaikka kuinka kauan... ja nyt sen keksin

no hyi olkaa vaa hiljaa :D

Melina:

ootko tosissas :D 

Niina:

no joo joo :D

miks en olisi?

Melina:

niin no entiiä kyl :D 

 Niina:

mitä muuta mä siihen tarttisin ku mustat vaatteet naamarin ja viitan? vai olisko siivet paremmat? :'DDDDDDDDDDDD

Tip tap tip tap tipetipe tip tap...

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa PALJON ONNEA mun rakkaalle serkulleni Karoliinalle ja Topiakselle pienen ihanan prinsessan johdosta, joka syntyi 7.12.2011! ♥ ♥ ♥ Mustakin tulee sitten kummitäti. :)

Lisää vauvajuttuja, nimittäin olin lauantaina Laura-serkkuni lapsen, ihanan Viivi-Lotan, vahtina kun Laura oli emännöimässä karaokea. Hassua kun Viivi on kasvanut jo niin nopeasti, siellä se jo innoissaan tanssahteli musiikin tahdissa ja puheli muutamia sanoja. :D Ja toi postauksen otsikko tuleekin itseasiassa siitä, kun Laura lauleli Viiville tiptap-laulua, niin Viivinkin suu liikku niinku se olis laulanu kans. xD

Mulla oli siellä myös kissamaista seuraa, Mikke ja Pörriäinen(? :D), mutta... :

 ... Hekin vain nukkuivat. Eli tosi hyvä seura oli.. :D


Säikähdin yhdessä välissä kun rupesi vierestä kuulumaan kovaa hengitystä, et mikä ihmeen kummitus täällä on, mutta Mikke se vaan sitten vaan oli, onneks. :DD
Ollikin sitten saapui joskus kahdenmais yöllä mun seuraksi, mutta...

...Niin.

Oon piirrellyt muutamia kuvia, jotka tulee joulukortteihin. Tänä vuonna ajattelin tehdä kerrankin ihan itse joulukortit. Joka vuosi mun on pitänyt, mutta se on aina vähän jäänyt... Ennen torstaita pitäisi olla toistakymmentä korttia valmiina, huh! Laittelen sitten vielä valmiistakin korteista tänne kuvia.

Ei kai mulla oikein muuta kerrottavaa ole. Paitsi että Jääkaapissa odottaa lakritsajäätelörasia, josta aion nauttia jännän Big brother finaalin aikana! ;P Jos mun toiveet toteutuu, niin Mikael voittaa!

Niistä sarjakuvista...

Mulla tosiaan tualla tiedoissa lukee, että tämä blogi on myös sarjakuvablogini, mutta missä sarjakuvat? :D Nojoo, ajattelin nyt vähän ryhdistäytyä tulevina päivinä ja ruveta skannailemaan niitä mun sarjakuvia... Niitä ois kyllä tuola laatikon pohjalla kiitettävästi, mutta jotenkin se skannaaminen on niin voimia vievää!

Nappasin muutamia yli 3 vuotta vanhoja sarjakuvia ja piirrustuksia mun vanhasta sarjakuvablogista, jossa on nykyään salasana sori, mutta ne jotkut on niin noloja, etten ittekkää kestä lukia niitä. XD
Eli tässä näitä, joita kehtasin jopa vielä julkaistakkin: 

 

Ja sokerina pohjalla 4 vuotta vanha sarjakuva. Tää on mun ensimmäisiä sarjakuvia tuolla blogissa, minkä kyllä huomaa. XD :

 Hahahha :'D Tää tapaus on niin hauska, että voisin joku päivä piirtää tän uusiksi. :D Nää kaikki sarjakuvat perustuu siis tositapahtumiin. :D

Noi kaikki ylläolevat (paitsi ton viimeisen) oon piirtänyt rippilahjaksi saamallani piirtopöydällä. Saa nähdä hallitsenko sitä enää kun otan sen tuolta kaapista pölyisenä 3 vuoden tauon jälkeen. :D Ainakin tolla ekaa kertaa opetteleminen oli tosi vaikeaa.

Tämän näköinen

Niin ja mun piirtämisen historiasta vielä sellasta, että pienenä olin tosi kova piirtämään. Ala-asteella kuvaamataito oli 10. :D Mutta sitten joskus siinä ala-asteen puolesvälis innostus loppu, mutta innostuin taas 7 luokalla, kun luin muiden sarjakuvablogeja ja tein ittekkin sellaisen. Piirsin ihan hulluna, varmaan joka päivä. Mutta taas musta aukko piirtämiselle tuli kun menin lukioon. Ja siitä asti en nyt ookkaan oikein piirrellyt, satunnaisesti vain. Mutta nyt ihan oikeesti yritän tsempata tän kans, ja ruveta piirtää enemmän! Loppu.:)