Kesäisiä postauksia

 Fiilistelen usein tulevaa kesää lukemalla vanhoja kesäisiä postauksia omassa ja muiden blogeissa. Keräsin tähän postaukseen omasta blogista ihanan kesäisiä postauksia vuosilta 2012 ja 2013. Kaksi vuotta sitten kesällä mun bloggaamisinnostus oli korkeuksissa, mutta viime vuonna postasin tosi vähän, joten viime kesästä sain kerättyä vain kaksi kesäistä postausta, höh! Mutta -12 kesältä senkin edestä. :)

21. toukokuuta kirjotetussa postauksessa valmistaudutaan kovaa vauhtia tuleviin ylioppilasjuhliini. 

"Aurinko :)" *klick*

 Mun ja Karon kuvailuja kesäisenä toukouun päivänä.

"21.5." *klick*

Me ollaan monenmonta vappua vietetty likkojen kanssa yhdessä ilmapallojen, serpentiinien ja suuren herkkupöydän kera!

"Wappujuhlat" *klick*

 Kiva (mutta kuitenkin aika vilpoinen) päivä Powerparkissa.

"Hyvä päivä ja huono päivä" *klick*

Aww, voi noita aikoja: pääsykokeet ja uuden kämpän sisutamista.. :)

"Oi sanoi siili, olen tunteellinen siili" *klick*

Vaikka tämä päivä oli sään kannalta kaukana kesäisestä, niin pakko se oli ottaa tähän postaukseen mukaan! Nimittäin se päivä, johon tapahtumarikas, kamala, ihana lukioaika päättyi: ylioppilasjuhlat. ♥

"Tänään voidaan hetki olla kuninkaita" *klick*

Vuoden 2012 juhannus oli ehkä hauskin koskaan: säät suosi ja meillä oli bileet kivalla porukalla. :)

"Hauskaa juhannusta" *klick*

"Juhannusperjantai ja liikaa kuvia" *klick*

Viime kesänä toukokuu oli jo tosi lämpöinen ja kesäfiilikset olivat korkeimmillaan juuri silloin. :)

"Se on kesä nyt" *klick*

Viime vuoden juhannus ei ollut mistään parhaimmasta päästä, koska mä olin tosi väsynyt aikaisten herätysten takia. Silloin kuitenkin saatiin meidän perheeseen uusi pikkuvauva Eemeli! ♥

"Uusi perheenjäsen" *klick*

Mitä tapahtui kaksi vuotta sitten?

Blogin pitämisessä on ainakin se hyvä puoli, että jälkeenpäin pystyy palaamaan ajassa taakse päin ja muistelemaan niitä asioita, mitä ei pakosta ilman blogipostauksia muistaisi. Mä tykkään katsoa omassa blogissani esimerkiksi sitä, mitä tein ja miltä näytin vuosi sitten sekä vaikkapa sitä, minkälaiset säät silloin oli tähän aikaan vuodesta.

Viime vuoden kevät on vielä niin hyvin mun muistissa, joten ajattelinkin tehdä postauksen siitä, miltä mun elämä näytti kaksi vuotta sitten.

Olin lukulomalla, joten mulla oli paljon aikaa tehdä kaikenlaista. Kävin tosi paljon lenkillä (parhaimmillaan 3 kertaa päivässä) ja salillakin pyrin käymään kolme kertaa viikossa. Mulla oli tuolloinkin jonkun asteinen laihdutus päällä, mutta muistaakseni se jäi vain siihen kolmen kilon pudotukseen.. Katsoin myös paljon Tuhkimotarinaa!

Ja tältä mä näytin! Voi miten lyhyt tukka. :D Ja hassun kaarimaiset kulmakarvat!

Silloin olin raasu inttileski. Tuolloin oli kylläkin enää 100 päivää jäljellä ja Ollilla oli paljon lomia käyttämättä, joten se ei ollut enää niin vaikeaa!

Lunta oli vielä hanget korkeat nietokset tuohon aikaan, hyite. 

Söin kevään ensimmäisen pehmiksen 23.3. Tuo päivä oli muutenkin tosi iloinen, koska olin saanut kesätöitä sieltä mistä halusinkin!

Lisää hyviä uutisia sateli, sillä sain yo-kirjoitusten tulokset ja ne näyttivät sitä, että mä olin saamassa lakin päähäni, ja niinhän mä sainkin! Olin superhyperiloinen, koska mun kohdalla se ei ollut niin itsestäänselvä juttu.

Kaikenkaikkiaan toi oli kyllä hyvää aikaa, kun sai lomailla, odotella tulevia yo-juhlia ja kesätöitäkään ei tarvinnut stressata kauaa. Mulla muutenkin melkein joka vuosi just kevät on sitä vuoden parhainta aikaa!

Olli & Mellu

Näin ystävänpäivän kunniaksi postaus mun ja Ollin rakkaustarinasta! Toukokuussa meille tuleekin täyteen kokonaiset neljä vuotta, hui kauhea kun aika vaan menee nopsaa.. :)

Olipa kerran ihan tavallinen koulupäivä lukion ensimmäisellä luokalla. Istutaan pulpeteilla odotellen englannintunnin alkua. Meidän liikunnanopettaja tulee huikkimaan meille tytöille, josko meidän joukosta löytyisi kaksi vapaaehtoista vanhojentanssipareiksi kahdelle mattimyöhäiselle 2. luokkalaiselle pojalle. Vapaaehtoisia ei löydy. Samaisena päivänä Karoliinakin suvaitsee saapua kouluun, ja mä heitän sille vitsillä että mene sä tanssimaan vanhat tänä vuonna. Vastoin odotuksiani Karo innostuu asiasta heti: "Selvä, mä meen!" Nyt siis puuttui enää siltä toiselta pojalta tanssipari.

 Loppupäivästä liikunnanopettaja tulee suorastaan anomaan meitä, että joku nyt tulisi viimeisen parittoman pojan pariksi. Mä en edes harkinnut suostumista: vieraan pojan kanssa tanssimista ja kalliin mekon hankkimista yms, hullua! Sitten jotenkin kaikki rupeaa siinä yllyttämään, että Melina menee! Ja mut suorastaan heitetään penkiltä Karoliinan matkaan. Niin me lähdettiin serkkuni kanssa kävelemään kohti jumppasalia, jossa meitä jo odoteltiin harjoituksiin. Mä hoin koko matkan, että mä tuun VAIN kokeilemaan, enkä todellakaan aio tanssia niissä oikeissa juhlissa! Mulla on jotenkin niin syvästi painunut mieleen se kuva, kun saavutaan sinne saliin ja muut jo siellä tanssahtelee ja nämä kaksi poikaa istuvat tuoleilla odottaen meitä ja mua jännittää ihan hirveästi. Muistan myös kuinka mua hävetti, kun mun tukka oli ihan huonosti ja mulla oli sinä päivänä just ne farkkulegginssit, jotka teki mun pyllyn hirveen ison näköseksi. :'D 

Anteeksi rakas, mutta oletpa sä laiha näissä kuvissa. xD Okei paraskin puhuja minä, oon mäkin lihonut noista ajoista!

  Ja kaikki jo varmaan arvaa kuka se mun tanssipari sitten oli? No Olli!

Koulupäivä päättyy ja mä meen linkalla Karon luo koulusta päin. Munkin panikoiminen on häipynyt siinä vaiheessa ja olen innoissani tulevista tansseista. Me harjoitellaan Karon kanssa tanssimista toisiamme tanssittamalla. En voinut uskoa, että minä, jonka täytyy aina tarkasti suunnitella ja harkita kaikki, lähtee tuosta vain mukaan johonkin tuollaiseen! 

Ei siinä, seuraavat pari kuukautta menee harjoitellen tansseja pari kertaa viikossa. Olli oli mun mielestä hauska ja mukava poika, vaikka kiroilikin kuin merimies.. :D Ihmettelin positiivisesti Ollissa sitä, kuinka joku ihminen voi keksiä niin paljon keskustelunaiheita tuosta vaan, tuntemattoman ihmisen kanssa. Olli oli jostain ottanut selvää mun puhelinnumeron, että voi aina mua infota, jos ei ole tulossa harjoituksiin jne.

Vanhojentansseista seurasi tietysti vanhojentanssijatkot. Mä en oikein muistanut, missä kyseinen jatkopaikka sijaitsi, joten kysyin siitä Ollilta tekstiviestillä. Vastaukseksi saan epämääräistä tekstiä, josta kuitenkin selviää, että Ollin oma kännykkä on rikki, eikä se osaa oikein käyttää sitä väliaikaista ja pyytääkin mua mielummin laittamaan viestiä mesessä. Viestissä on mukana Ollin meseosoite ja mä lisään sen omaan meseeni. Viikko kuluu, eikä Ollia näy eikä kuulu mesessä. Vanhojentanssia edeltävänä iltana mä laitan Ollille viestiä et voisko se tulla nyt meseen, kun mulla on asiaa ja kysyttävää tulevasta tanssipäivästä. Mä olin kuvitellut tähän asti, että koska koeviikko on meneillään, niin Olli ei sen takia ole ollut koneella, opettajanhan poika kun on. Mutta selvisikin, että olin kirjoittanut Ollin meseosoitteen väärin. No tilanne korjaantuu ja pääsen vihdoin juttelemaan Ollin kanssa. Siitä päivästä lähtien taidettiinkin olla päivittäin yhteyksissä toisiimme, hih.

Ja niin koitti itse vanhojentanssipäivä. Voi kun voisinkin kertoa, kuinka päivä oli elämäni ihanin, täydellisin ja parhain, mutta joo... No oli se kyllä sitäkin, mutta oli se vaan aika kamala päivä. :'D Mulle on iskenyt just sopivasti sille päivälle flunssa. Aamu menee toheltaen ja stressaten ja taisin pilata meikkinikin tirauttamalla kyyneliä kun stressasin tulevasta päivästä niin kauheasti. Onneksi ei kuitenkaan tullut tohellettua muuta sen kummallista, vaikka olin varma että lennän laukkatanssissa aivan varmasti persuksilleni.. Ennen illan viimeistä tanssia, mulla alkaa pukuhuoneessa hirveät rytmihäiriöt, oksettaa ja vielä nenäkin on ihan punainen eikä puuteria löydy mistään! Tansseista onneksi selvitään kunnialla ja päästään lähtemään kohti jatkoiluja. Mun ilta menee suurimmaksi osaksi Ollin kainalossa puoliksi nukkuen, koska en ollut tuolloin tottunut vielä alkoholiin ja siihen alle vielä stressaava päivä takana, joten ei ihme että lopputulos oli tuo.. :D Olli sitten herrasmiehenä otti taakakseen musta huolehtimisen ja mulla olikin huono omatunto, koska ajattelin että pilasin Ollin illan kokonaan. Onneksi heillä oli vielä toinen ilta jäljellä, jossa mäkin käväisin vain hakemassa takkini, joka oli jäänyt edellisiltana jatkopaikalle.

Kevät menee mesessä jutskaillen ja kävinhän mä pari kertaa Ollin luona katselemassa elokuvia. Tietenkin silloin kun talo oli tyhjä. Ja sori äiskä, mutta tottakai suakin juksutin sanomalla, että menen muka kylään mun kaverille Jennylle, hihii. :D

Sitten tuli 12.5 ja Seinäkuun yö-tapahtuma, jossa nähtiin Ollin kanssa ja silloin me kai ruvettiin seurustelemaan. :) Loppuipa tämä tarina tönkösti, mutta niin siinä vaan kävi silloin ja tällä tiellä ollaan edelleenkin. Enkä voisi onnellisempi ja iloisempi olla siitä, että tuli lähdettyä mukaan niihin vanhojentansseihin.. ;) ♥

 

20 vuotta!

Näin pyöreiden täyttämisen kunniaksi sain idean tehdä postauksen, jossa näette mun "kehityksen" vaiheet vuosi vuodelta 1-vuotiaasta 20-vuotiaaksi!

 Tämä postaus oli työläs, mutta hauska tehdä, välillä sain miettiä vaikka kuinka kauan että kuinkas vanha nyt olen missäkin kuvassa ja en ole ihan satavarma, että iät olisi laitettu juuri oikein, mutta ainakin sinne päin! 

Alkuvuosista en luonnollisesti hirveästi muista, joten niistä mulla ei kauheesti ole kirjoiteltavaa, mutta antaa ainakin näin aluksi kuvien enimmäkseen puhua puolestaan. :)

Minne toi mun söpö pyöreä pottunenä katosi? Nyt tilalla on epämuodostunut nokkanenä. :D

Alkuperäiset furbit oli rakkaita! Ja tuo oli sitä aikaa kun koneelle mentiin vain piirtämään Paintilla ja pelaamaan pinballia ja muumipelejä. :D

Oh my... Huomaa että teinivuodet kolkuttaa jo ovella. :'D

11-vuotiaana digikamerat olivat jo enemmän suosiossa, joten löysin itsestäni vain tämän koulukuvan, koska kaikki tuohon aikaan otetut kuvat ovat kadonneet.. Harmittaa!

Uullallaa, mitkä kajaalit ja kulmakarvat seiskaluokalla! Olin tuolloin tosi ärsyttävä, myönnän! :D

Melina 13 vuotta, eli 8 luokkalainen. Oivoi tästä alkoivat ernuilu ja itsensäetsiskely ajat. :D Monet sanoivat mua salkkareiden Oonan näköiseksi ja otin sen suurena kehuna. Hiusväri vaihtui punaisesta ruskeaan, ruskeasta mustaan, mustasta ruskeaan... Viihdyin parhaiten mustassa tukassa, koska mun lempi anime-hahmolla oli sellainen. Äiti vaan ei antanut mun värjätä vielä kestoväreillä, joten mustasta sävytehiusväristä tuli mun harmikseni yleensä vain tummanruskea ja sekös harmitti. Lävistyksiäkin olisi pitänyt saada vaikka minkälaisia, mutta äiti pilasi (onneksi) nekin unelmat!

Tuore 14 vuotias Melina viihtyi vielä hetken Salkkareiden Oona-tyylissä, mutta kohta sen jälkeen tulikin "luonnonlapsi" tai lievä hippi ajanjakso. Meikkaaminen oli täysi nounou. Syksyllä pätkäisinkin tukan epätasaisen lyhyeksi, joka oli aivan järkyttävän näköinen näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta silloin tietysti olin tyytyväinen. Turkoosilla värilläkin ehdin yhdessä välissä sotkea hiuksiani, harmi ettei niistä hiuksista ole kunnon kuvaa. :D

15-vuotiaana aloin taas muotoutumaan melko taviksen näköiseksi, enää ei ollut pakollinen tarve olla erilainen. Kokeilin eräs päivä Karoliinan pidennyksiä ja rakastuin niihin täysin ja tunsin itseni upeaksi, kun oma tukka on ollut aina ohut ja takkuinen. Kun muut mun ikäiset alkoivat hyppäämään Kauhavan megabileissä siideritölkkien kanssa, tämä tyttö mieluummin piirteli sarjakuvablogiinsa ja oli henkeen ja vereen absolutisti.

16-vuotiaan Melinan elämä oli jännittävää. Olin aloittanut hetki sitten lukion ja aloitin minäkin bilettämisen. Tukkakin oli värjäytynyt aivan vahingossa blondiksi. Oltiin Karoliinan kanssa lupauduttu vuotta vanhempien poikien pareiksi heidän vanhojentansseihin, koska tanssipareja ei riittänyt kaikille. Ja arvatkaapa kuka oli se mun tanssipari? No Olli! :D Vanhojentansseista alkoivat päivittäiset mesekeskustelut ja leffankatseluhetket, mutta vasta alkukesästä ruvettiin seurustelemaan.

 Ylimmäinen oikeanpuolimmainen kuva, kivat hiukset! Olin nähnyt Mietaan bilereissulla jollakin tytöllä tuon mallisen tukan ja mäkin halusin sellaisen. Noiden korvanpäällisten hiusten kasvattaminen oli tuskaa.

2011 vuonna meillä oli omat vanhojentanssit ja vielä silloin olin blondina. Kuitenkin melkein heti niiden jälkeen, värjäsin tukan takaisin ruskeaksi ja näytin taas enemmän itseltäni. Tukan pituus vaihteli pitkästä keskipitkään pidennysten ansiosta. Tuo mun ja Ollin kuva, joka on otettu Ollin ylioppilasjuhlista, on yksi mun lempikuvista meistä. Toi kuvaa meitä nauravaisia niin hyvin. :D 

17-vuotiaana ei tapahtunut muistaakseni oikein mitään jännää. Tai tulihan musta ihanan Sofian kummitäti. Ja inttileski yngghh...

Ja vihdoin koitti se päivä kun minäkin täytin 18-vuotta ja olin täysi-ikäinen! Ei ollut silloin kivaa, kun muut kaverit kävivät baareissa, eikä itse päässyt mukaan. Musta ei kuitenkaan tullut mitään baarien suurinta ystävää, eikä baareilu ollutkaan niin kivaa mitä olin kuvitellut. Ulkonäkö on alkanut nyt rullaamaan paikoillaan, eikä mitään radikaaleja muutoksia ole vielä tähänkään päivään asti tapahtunut ja ehkä hyvä niin. Musta tuli tuona vuonna ylioppilas, joka oli mulle suuri saavutus. :) Elämä muuttui tuona vuonna täysin: uusi paikkakunta, uusi koulu, uusi kaveriporukka.

Hups, höpisin tuolla aiemmin että mun ulkonäkö on pysynyt aika samana nyt muutaman vuoden. Ehtihän sitä 19-vuotiaana olla tollaista vaaleanruskeapähkinävaalea hiusväriäkin ja etutukkaa. Ja nyt on tullut irtoripsetkin lähes päivittäiseen käyttöön, en voisi olla enää ilman niitä!

Ja tässä sitä nyt ollaan, 20-vuotiaana aikuisena (??) naisena. Matka tänne on ollut välillä hirveän rankkaa, joskus tylsän tasapaksua ja toisinaan aivan ihanaa ja näihän se menee varmasti kaikkien elämässä. Ja vaikka noita vanhoja kuvia saa katsella ajatellen, että miten sitä on kehdannut päästää itsensä ihmisten ilmoille tai miten tyhmä ajatusmaailma mulla onkaan ollut, kaikesta huolimatta niitä aikoja on hauska muistella enkä vaihtaisi mitään pois! :)

JOULUKALENTERI luukku 10

Kymmenenteen luukkuun (hui!) laitan kuvia meidän perheen jouluista vuosien varrelta.

Joulu 1993:

Pääsinkin heti synnyttyäni mukavasti jouluntunnelmiin, sillä synnyin 22. joulukuuta. Tässä kuvassa tonttuillaan vielä toistaiseksi Seinäjoen sairaalassa.

 Mutta niin vaan päästiin äitin kanssa jouluaatoksi oikein kotia joulunviettoon! Näin siis jo kahden päivän ikäisenä ensimmäistä kertaa joulupukin. :) 

Joulu 1994:

Joulu 1995:

Joulu 1996:

 

 

Joulu 1997:

Heh, äitin sisustustyyli on vähän muuttunut vuosien saatossa. :D

Joulu 1998:

Joulu 1999:

Meillä ei olla ikinä oikein syöty puuroa, mutta mä olin kova tekemään aina joulun alla tontuille "ruokaa". Sekoittelin kaikkia mahdollisia aineksia sekaisin ja vein "aterian" pihalle. Tontuille näytti mun kokkaukset hyvin maistuvan, kun ruoka kattiloineen hävisi aina portailta nopeaa. ;)

En saa nyt päähäni, mikä tuon sinisen kissan nimi oli, mutta mä tein sille ihan itse hienon parran ja itselleni hienot silmälasit.

Härregyyd oikeesti näitä lahjojen määrää!! :D

Joulu 2000:

Mut laitettiin aina soittamaan joulupukille pianolla joku laulu. Voi sitä nolotuksen ja hävetyksen määrää...

Tämän joulun paras lahja oli selvästi keltainen Pokémon-peli Gameboyhin, sillä niin kuin tuossa kuvassa näkyy, on pelit jo kovassa vauhdissa. :D

Joulu 2001:

 Joulu 2003: 

(mä en näköjään löytänyt ollenkaan 2002 joulun kuvia :( )

Hei Voltin koulun tyttöset, muistattekos kynttilätanssin?? ;D

Joulu 2005: 

(2004 joululta oli niin huonosti kuvia, joten skippasin senkin yli.)

Joulu 2006:

7-luokan alussa olin noin laiha! Surullista siinä on se, että en edes itse tajunnut sitä, koska laihtuminen tuli niin nopeaa pituuskasvun ansiosta. Mä oikeesti kuvittelin tuolloinkin olevani sellainen pullukka!

Tuona vuona joulumieli oli kyllä korkeimmillaan, not... Toivottavasti ei enää ikinä tarvisi viettää joulua vihreissä, ruskeissa ja keltaisissa maisemissa. :/

Tähän asti löytyi kuvia äitin valokuva-albumi kätköistä. Sitten tulikin digikamerat, mutta kuvat ovat kadonneet tietokoneilta.. Tai olisihan ne voineet olla tallessa CD-levyillä, mutta eiköhän tässä ollut ihan riittävästi joulua vuosien takaa. :)