Olli & Mellu

Näin ystävänpäivän kunniaksi postaus mun ja Ollin rakkaustarinasta! Toukokuussa meille tuleekin täyteen kokonaiset neljä vuotta, hui kauhea kun aika vaan menee nopsaa.. :)

Olipa kerran ihan tavallinen koulupäivä lukion ensimmäisellä luokalla. Istutaan pulpeteilla odotellen englannintunnin alkua. Meidän liikunnanopettaja tulee huikkimaan meille tytöille, josko meidän joukosta löytyisi kaksi vapaaehtoista vanhojentanssipareiksi kahdelle mattimyöhäiselle 2. luokkalaiselle pojalle. Vapaaehtoisia ei löydy. Samaisena päivänä Karoliinakin suvaitsee saapua kouluun, ja mä heitän sille vitsillä että mene sä tanssimaan vanhat tänä vuonna. Vastoin odotuksiani Karo innostuu asiasta heti: "Selvä, mä meen!" Nyt siis puuttui enää siltä toiselta pojalta tanssipari.

 Loppupäivästä liikunnanopettaja tulee suorastaan anomaan meitä, että joku nyt tulisi viimeisen parittoman pojan pariksi. Mä en edes harkinnut suostumista: vieraan pojan kanssa tanssimista ja kalliin mekon hankkimista yms, hullua! Sitten jotenkin kaikki rupeaa siinä yllyttämään, että Melina menee! Ja mut suorastaan heitetään penkiltä Karoliinan matkaan. Niin me lähdettiin serkkuni kanssa kävelemään kohti jumppasalia, jossa meitä jo odoteltiin harjoituksiin. Mä hoin koko matkan, että mä tuun VAIN kokeilemaan, enkä todellakaan aio tanssia niissä oikeissa juhlissa! Mulla on jotenkin niin syvästi painunut mieleen se kuva, kun saavutaan sinne saliin ja muut jo siellä tanssahtelee ja nämä kaksi poikaa istuvat tuoleilla odottaen meitä ja mua jännittää ihan hirveästi. Muistan myös kuinka mua hävetti, kun mun tukka oli ihan huonosti ja mulla oli sinä päivänä just ne farkkulegginssit, jotka teki mun pyllyn hirveen ison näköseksi. :'D 

Anteeksi rakas, mutta oletpa sä laiha näissä kuvissa. xD Okei paraskin puhuja minä, oon mäkin lihonut noista ajoista!

  Ja kaikki jo varmaan arvaa kuka se mun tanssipari sitten oli? No Olli!

Koulupäivä päättyy ja mä meen linkalla Karon luo koulusta päin. Munkin panikoiminen on häipynyt siinä vaiheessa ja olen innoissani tulevista tansseista. Me harjoitellaan Karon kanssa tanssimista toisiamme tanssittamalla. En voinut uskoa, että minä, jonka täytyy aina tarkasti suunnitella ja harkita kaikki, lähtee tuosta vain mukaan johonkin tuollaiseen! 

Ei siinä, seuraavat pari kuukautta menee harjoitellen tansseja pari kertaa viikossa. Olli oli mun mielestä hauska ja mukava poika, vaikka kiroilikin kuin merimies.. :D Ihmettelin positiivisesti Ollissa sitä, kuinka joku ihminen voi keksiä niin paljon keskustelunaiheita tuosta vaan, tuntemattoman ihmisen kanssa. Olli oli jostain ottanut selvää mun puhelinnumeron, että voi aina mua infota, jos ei ole tulossa harjoituksiin jne.

Vanhojentansseista seurasi tietysti vanhojentanssijatkot. Mä en oikein muistanut, missä kyseinen jatkopaikka sijaitsi, joten kysyin siitä Ollilta tekstiviestillä. Vastaukseksi saan epämääräistä tekstiä, josta kuitenkin selviää, että Ollin oma kännykkä on rikki, eikä se osaa oikein käyttää sitä väliaikaista ja pyytääkin mua mielummin laittamaan viestiä mesessä. Viestissä on mukana Ollin meseosoite ja mä lisään sen omaan meseeni. Viikko kuluu, eikä Ollia näy eikä kuulu mesessä. Vanhojentanssia edeltävänä iltana mä laitan Ollille viestiä et voisko se tulla nyt meseen, kun mulla on asiaa ja kysyttävää tulevasta tanssipäivästä. Mä olin kuvitellut tähän asti, että koska koeviikko on meneillään, niin Olli ei sen takia ole ollut koneella, opettajanhan poika kun on. Mutta selvisikin, että olin kirjoittanut Ollin meseosoitteen väärin. No tilanne korjaantuu ja pääsen vihdoin juttelemaan Ollin kanssa. Siitä päivästä lähtien taidettiinkin olla päivittäin yhteyksissä toisiimme, hih.

Ja niin koitti itse vanhojentanssipäivä. Voi kun voisinkin kertoa, kuinka päivä oli elämäni ihanin, täydellisin ja parhain, mutta joo... No oli se kyllä sitäkin, mutta oli se vaan aika kamala päivä. :'D Mulle on iskenyt just sopivasti sille päivälle flunssa. Aamu menee toheltaen ja stressaten ja taisin pilata meikkinikin tirauttamalla kyyneliä kun stressasin tulevasta päivästä niin kauheasti. Onneksi ei kuitenkaan tullut tohellettua muuta sen kummallista, vaikka olin varma että lennän laukkatanssissa aivan varmasti persuksilleni.. Ennen illan viimeistä tanssia, mulla alkaa pukuhuoneessa hirveät rytmihäiriöt, oksettaa ja vielä nenäkin on ihan punainen eikä puuteria löydy mistään! Tansseista onneksi selvitään kunnialla ja päästään lähtemään kohti jatkoiluja. Mun ilta menee suurimmaksi osaksi Ollin kainalossa puoliksi nukkuen, koska en ollut tuolloin tottunut vielä alkoholiin ja siihen alle vielä stressaava päivä takana, joten ei ihme että lopputulos oli tuo.. :D Olli sitten herrasmiehenä otti taakakseen musta huolehtimisen ja mulla olikin huono omatunto, koska ajattelin että pilasin Ollin illan kokonaan. Onneksi heillä oli vielä toinen ilta jäljellä, jossa mäkin käväisin vain hakemassa takkini, joka oli jäänyt edellisiltana jatkopaikalle.

Kevät menee mesessä jutskaillen ja kävinhän mä pari kertaa Ollin luona katselemassa elokuvia. Tietenkin silloin kun talo oli tyhjä. Ja sori äiskä, mutta tottakai suakin juksutin sanomalla, että menen muka kylään mun kaverille Jennylle, hihii. :D

Sitten tuli 12.5 ja Seinäkuun yö-tapahtuma, jossa nähtiin Ollin kanssa ja silloin me kai ruvettiin seurustelemaan. :) Loppuipa tämä tarina tönkösti, mutta niin siinä vaan kävi silloin ja tällä tiellä ollaan edelleenkin. Enkä voisi onnellisempi ja iloisempi olla siitä, että tuli lähdettyä mukaan niihin vanhojentansseihin.. ;) ♥