20 vuotta!

Näin pyöreiden täyttämisen kunniaksi sain idean tehdä postauksen, jossa näette mun "kehityksen" vaiheet vuosi vuodelta 1-vuotiaasta 20-vuotiaaksi!

 Tämä postaus oli työläs, mutta hauska tehdä, välillä sain miettiä vaikka kuinka kauan että kuinkas vanha nyt olen missäkin kuvassa ja en ole ihan satavarma, että iät olisi laitettu juuri oikein, mutta ainakin sinne päin! 

Alkuvuosista en luonnollisesti hirveästi muista, joten niistä mulla ei kauheesti ole kirjoiteltavaa, mutta antaa ainakin näin aluksi kuvien enimmäkseen puhua puolestaan. :)

Minne toi mun söpö pyöreä pottunenä katosi? Nyt tilalla on epämuodostunut nokkanenä. :D

Alkuperäiset furbit oli rakkaita! Ja tuo oli sitä aikaa kun koneelle mentiin vain piirtämään Paintilla ja pelaamaan pinballia ja muumipelejä. :D

Oh my... Huomaa että teinivuodet kolkuttaa jo ovella. :'D

11-vuotiaana digikamerat olivat jo enemmän suosiossa, joten löysin itsestäni vain tämän koulukuvan, koska kaikki tuohon aikaan otetut kuvat ovat kadonneet.. Harmittaa!

Uullallaa, mitkä kajaalit ja kulmakarvat seiskaluokalla! Olin tuolloin tosi ärsyttävä, myönnän! :D

Melina 13 vuotta, eli 8 luokkalainen. Oivoi tästä alkoivat ernuilu ja itsensäetsiskely ajat. :D Monet sanoivat mua salkkareiden Oonan näköiseksi ja otin sen suurena kehuna. Hiusväri vaihtui punaisesta ruskeaan, ruskeasta mustaan, mustasta ruskeaan... Viihdyin parhaiten mustassa tukassa, koska mun lempi anime-hahmolla oli sellainen. Äiti vaan ei antanut mun värjätä vielä kestoväreillä, joten mustasta sävytehiusväristä tuli mun harmikseni yleensä vain tummanruskea ja sekös harmitti. Lävistyksiäkin olisi pitänyt saada vaikka minkälaisia, mutta äiti pilasi (onneksi) nekin unelmat!

Tuore 14 vuotias Melina viihtyi vielä hetken Salkkareiden Oona-tyylissä, mutta kohta sen jälkeen tulikin "luonnonlapsi" tai lievä hippi ajanjakso. Meikkaaminen oli täysi nounou. Syksyllä pätkäisinkin tukan epätasaisen lyhyeksi, joka oli aivan järkyttävän näköinen näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta silloin tietysti olin tyytyväinen. Turkoosilla värilläkin ehdin yhdessä välissä sotkea hiuksiani, harmi ettei niistä hiuksista ole kunnon kuvaa. :D

15-vuotiaana aloin taas muotoutumaan melko taviksen näköiseksi, enää ei ollut pakollinen tarve olla erilainen. Kokeilin eräs päivä Karoliinan pidennyksiä ja rakastuin niihin täysin ja tunsin itseni upeaksi, kun oma tukka on ollut aina ohut ja takkuinen. Kun muut mun ikäiset alkoivat hyppäämään Kauhavan megabileissä siideritölkkien kanssa, tämä tyttö mieluummin piirteli sarjakuvablogiinsa ja oli henkeen ja vereen absolutisti.

16-vuotiaan Melinan elämä oli jännittävää. Olin aloittanut hetki sitten lukion ja aloitin minäkin bilettämisen. Tukkakin oli värjäytynyt aivan vahingossa blondiksi. Oltiin Karoliinan kanssa lupauduttu vuotta vanhempien poikien pareiksi heidän vanhojentansseihin, koska tanssipareja ei riittänyt kaikille. Ja arvatkaapa kuka oli se mun tanssipari? No Olli! :D Vanhojentansseista alkoivat päivittäiset mesekeskustelut ja leffankatseluhetket, mutta vasta alkukesästä ruvettiin seurustelemaan.

 Ylimmäinen oikeanpuolimmainen kuva, kivat hiukset! Olin nähnyt Mietaan bilereissulla jollakin tytöllä tuon mallisen tukan ja mäkin halusin sellaisen. Noiden korvanpäällisten hiusten kasvattaminen oli tuskaa.

2011 vuonna meillä oli omat vanhojentanssit ja vielä silloin olin blondina. Kuitenkin melkein heti niiden jälkeen, värjäsin tukan takaisin ruskeaksi ja näytin taas enemmän itseltäni. Tukan pituus vaihteli pitkästä keskipitkään pidennysten ansiosta. Tuo mun ja Ollin kuva, joka on otettu Ollin ylioppilasjuhlista, on yksi mun lempikuvista meistä. Toi kuvaa meitä nauravaisia niin hyvin. :D 

17-vuotiaana ei tapahtunut muistaakseni oikein mitään jännää. Tai tulihan musta ihanan Sofian kummitäti. Ja inttileski yngghh...

Ja vihdoin koitti se päivä kun minäkin täytin 18-vuotta ja olin täysi-ikäinen! Ei ollut silloin kivaa, kun muut kaverit kävivät baareissa, eikä itse päässyt mukaan. Musta ei kuitenkaan tullut mitään baarien suurinta ystävää, eikä baareilu ollutkaan niin kivaa mitä olin kuvitellut. Ulkonäkö on alkanut nyt rullaamaan paikoillaan, eikä mitään radikaaleja muutoksia ole vielä tähänkään päivään asti tapahtunut ja ehkä hyvä niin. Musta tuli tuona vuonna ylioppilas, joka oli mulle suuri saavutus. :) Elämä muuttui tuona vuonna täysin: uusi paikkakunta, uusi koulu, uusi kaveriporukka.

Hups, höpisin tuolla aiemmin että mun ulkonäkö on pysynyt aika samana nyt muutaman vuoden. Ehtihän sitä 19-vuotiaana olla tollaista vaaleanruskeapähkinävaalea hiusväriäkin ja etutukkaa. Ja nyt on tullut irtoripsetkin lähes päivittäiseen käyttöön, en voisi olla enää ilman niitä!

Ja tässä sitä nyt ollaan, 20-vuotiaana aikuisena (??) naisena. Matka tänne on ollut välillä hirveän rankkaa, joskus tylsän tasapaksua ja toisinaan aivan ihanaa ja näihän se menee varmasti kaikkien elämässä. Ja vaikka noita vanhoja kuvia saa katsella ajatellen, että miten sitä on kehdannut päästää itsensä ihmisten ilmoille tai miten tyhmä ajatusmaailma mulla onkaan ollut, kaikesta huolimatta niitä aikoja on hauska muistella enkä vaihtaisi mitään pois! :)