Väsynyt, mutta onnellinen

Hohhoijaa, en oo ollut varmaan ikinä ennen yhtä väsyksissä kuin nyt! Mulle ei riitä millään 5 tunnin yöunet, varsinkaan kun noin vähäunisia öitä on ollut nyt kolme putkeen... Perjantai aamuna heräsin jo kuudelta, koska en oikein saanut nukuttua, sillä mua jännitti hirveästi soitto työpaikalta. Olin ollut työhaastattelussa maanantaina, josta luvattiin soittaa perjantaina kävi miten kävi. Koko päivä meni sitten puhelin tiukasti joka paikassa mukana. Oltiin äitin kanssa ottamassa trampalla aurinkoa, kun vihdoin kolmen maissa mun puhelin rupesi soimaan. Mutta puhelu ei tullut aivan sieltä mistä luulin, mutta oikein mieluinen puhelu sekin oli, pääsin nimittäin viikonlopuksi tuuraamaan toiseen paikkaan. Kohta sen jälkeen puhelin soikin ja nyt se odotettu soitto tuli. Olin haljeta onnesta kun kuulin että mut on valittu sinne työpaikkaan. Monet mulle sanoikin, että niillä on sellanen fiilis, että kyllä mä sen paikan nappaan. Itse en ollut ihan niin varma, sillä sinne oli kuulemma tänä vuonna ennätysmäärä hakijoita, mutta niin vaan tämäkin tyttö pääsi töihin! :)

Tänään sitten oltiinkin ja ollaan kyllä vieläkin aamuvuoroviikonlopun jäljiltä aivan poikki. Töistä kun pääsin kotia, mua ei olisi huvittanut puhua edes äitille ja iskälle yhtään mitään, olin niin ärrimurrina. :-D Lähdin junalla Kokkolaan ja olisin itsekin halunnut nähdä mun kettuuntuneen ilmeen, kun raahaudun kuumassa junassa, liian lyhyen mekon ja painavien tavaroiden kanssa monta vaunua läpi että pääsin vihdoin omalle paikalleni. Olo onneksi kohentui, kun näin taas viikon erossa olon jälkeen Ollin ja mentiin syömään maailman parhaimpia ranskalaisia Royal Mealsiin. Suomipelikin jäi näkemättä, kun oli pakko nukkua päiväunet (ei kyllä haittaa...). Herättyäni oli sellainen päikkäridarra päällä, että luulin jo että tästä en selviä hengissä... Huomenna mä nukun kyllä kooooko päivän!!
 ;)