Ihana yllätys Ranskasta asti!

Eilen koomasin kaupan kassalla. Yhtäkkiä mun serkut Laura ja Satu tulee innoissaan sanomaan mulle hei ja mäkin tervehdin niitä takaisin ihan normaaliin tapaan... Sekunnin päästä tajuan tilanteen ja huudan täysiä: "MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET?!" Satu asuu nykyään Ranskassa ja oon nähnyt sitä viimeksi jouluna, eikä se kertonut mulle mitään että on tulossa lomalle Suomeen! Hyvin onnistui kyllä mun yllättämisessä, hahah!

Tänään aamulla yllättäen lähdettiin käväisemään Kauhavalla. 

Äiti ja iskä vähän shoppaili Lidlissä.

Äiti osti maailman parasta suklaata!

nnnnnammmm....

Ostin Tokmannilta uuden meikkivoiteen ja puuterin ja otin niin vaalean sävyn, ettei vahingossakaan oo liian tumma/oranssi. Päädyin kokeilemaan Maybellinen BB-voidetta, jota on mainostettu niin kauheasti telkkarissa, että pakkohan sitä oli kokeilla. Samaa merkkiä myös puuteri. Mun luottotuotteita löytyy vain vähintään 60 kilometrin etäisyydeltä, ja meikit oli pakko saada hetinyt, joten en sittenkään pysynyt uskollisena luottotuotteilleni, vaikka niin vannoin edellisessä postauksessa... Sävyissä ei ollut mitään vikaa, mutta ne oli ehkä vähän liiankin kevyitä mun vaativalle naamalle, mutta eiköhän noilla nyt pärjää.

Joskus kahdentoista maissa hain Satun meille ja Satu värjäsi mun hiukset vihdoin ja viimein. Mulla on ollut toi hiusväripaketti vaikka kuinka kauan, mutta en oo vaan saanut aikaiseksi värjätä. Satu siis tuli juuri oikealla hetkellä tänne Suomeen. ;D

Ainiin, eilen tupsahti postilaatikkoon mulle uudet karvat, jotka ei olisi sopinutkaan mun entiseen kuluneen ruskeanoranssiin väriin, mutta uuteen väriin sopii hyvin jos ei täydellisesti. :) Pitäisi vaan jaksaa pestä noi kerran, koska nyt ne on liian silkkiset mun omaan tukkaan, joten näyttää tosi tyhmältä jos niitä pitää auki. Tänään mentiin siis vielä pampula päässä.

Pian lähdettiinkin kohti Kortesjärveä ja mummilaa. Siellä olikin mun kaikki enot paikalla ja tietysti mummi. :) Niin ja se pelottava koira... Käytiinkin ostamassa sille jotakin koiranherkkuja, että se olisi vähän iloisempi meille ja niinhän se oli.

Jouni-eno käski mun ottaa tästä paskakaivosta kuvan. :D

Mulla on ollut niin ikävä tätä Satun härskiä huumoria!

Villikisu vanhan navetan ikkunassa.

Mummilasta tultuamme käytiin vielä Lauran ja Viivin tykönä. Istuttiin siellä suurimmaksi osaksi hiekkalaatikon juurella ja katteltiin kun Viivi ja pari muuta pientä lasta leikki lapioilla ja sangoilla, voi että oli söpöä. :)

Laura sanoi Viiviä maailman itserakkaimmaksi ihmiseksi. Miten niin muka? ;)

Kunnon poseeraaja!

Hiekkalaatikolle mars!